17.10.2013
Viime aikoina on keskusteltu paljon tuotteiden valmistuksen vastuullisuudesta ja työturvallisuudesta esimerkiksi Aasian tekstiiliteollisuudessa. Länsimaiset yritykset valvovat tehtaiden työoloja, mutta voidaanko valvonnalla todella puuttua väärinkäytöksiin ja vaikuttaa tuotanto-olosuhteisiin?
Kansainvälisessä kaupassa tuotteen matka kuluttajalle on tänä päivänä usein pitkä: tuote saattaa matkata useiden eri toimijoiden kautta asiakkaalle. Tuotantoketjujen monimutkaistuessa on samalla herännyt vaatimus niiden läpinäkyvyydestä. Kuluttaja haluaa tietää, mistä tuote on peräisin ja miten se on tuotettu.
”Olemme S-ryhmässä ottaneet tavoitteeksi parantaa tuotteiden jäljitettävyyttä sekä tehostaa valvontaa tuotantoketjuissa. Yksin on vaikeaa muuttaa maailmaa, ja kansainvälinen eri toimijoiden välinen yhteistyö onkin avainasemassa ongelmien ratkaisemisessa.” SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen kertoo.
S-ryhmä kuuluu kansainväliseen BSCI-järjestelmään (Business Social Compliance Initiative), jonka tarkoitus on parantaa riskimaiden (maat, joihin liittyy riskejä esimerkiksi työolojen suhteen) työoloja kansainvälisten sopimusten tasolle. Tähän pyritään yhteisiin periaatteisiin sitoutumisen, sidosryhmävuoropuhelun, valvonnan ja koulutusten avulla. Järjestelmän vahvuus on, että siihen kuuluu yli 1300 eurooppalaista yritystä, jotka kaikki vaativat samojen periaatteiden toteutumista tuotantoketjuissaan. Tällöin myös tuotteita valmistavien tehtaiden kannattaa panostaa parannusten tekemiseen. Ostajat odottavat sitä.
Onko valvonta luotettavaa?
BSCI:n avulla teetämme ulkopuolisia, riippumattomia auditointeja riskimaiden tuotantolaitoksille. Auditoinneissa tarkastetaan muun muassa, että työntekijöillä on tarvittavat suojavälineet työn turvallista suorittamista varten ja että työaikakäytännöt hoidetaan asianmukaisesti.
”Emme itse tee valvontavierailuja, vaan valvontaa tekevät siihen koulutetut ammattilaiset, jotka tuntevat paikalliset olosuhteet ja joilla on hyvät valmiudet tunnistaa puutteet ja pyrkimykset huijata auditoinneissa. Mikäli valvonnassa huijaaminen olisi helppoa, ei puutteita koskaan löytyisi. Totta on myös, että mikään valvontajärjestelmä ei pysty valvomaan tuotantolaitoksia vuoden ja vuorokauden ympäri. Kehitystä parempaan suuntaan on tuettava myös esimerkiksi koulutuksilla ja tekemällä yhteistyötä paikallisten sidosryhmien kanssa”, Rankinen jatkaa.
Mitä sitten, kun valvonnassa löytyy puutteita?
Usein tehtaan ensimmäisen auditoinnin tulos ei täytä vaatimuksia. Auditoinneissa löydetyt puutteet liittyvät yleensä dokumentaatioon, johtamiskäytäntöihin tai työaikakäytäntöihin. Kun puutteita löytyy, tehtaan kanssa tehdään suunnitelma puutteiden korjaamiseksi. Sen toteutumista seurataan uudella auditoinnilla.
Pitkäjänteisellä yhteistyöllä tehtaiden kanssa parannetaan työoloja paremmin kuin sillä, että yhteistyö lopetetaan huonoon auditointitulokseen. Tästä kertoo sekin, että uudelleenauditointien jälkeen tulokset yleensä paranevat. Työtä työolojen parantamiseksi on vielä paljon, eikä maailma tule valmiiksi yhdessä yössä. Uskomme kuitenkin, että jatkuva kehitystyömme vastuullisuuden lisäämiseksi vie oikeaan suuntaan.
