Historia
Suur-Savon Leipomon historia on lähes yhtä pitkä kuin sen omistajan, Osuuskauppa Suur-Savon, historia. Vuonna 1916 perustettu osuuskauppa aloitti ensin Mikkelin Osuuskaupan nimellä, mutta kun toiminta oli laajentunut vuosien varrella Mikkelin kaupungin lisäksi Mikkelin maalaiskunnan, Juvan, Puumalan, Anttolan ja Hirvensalmen kuntien alueille, päätettiin nimeksi ottaa vuodesta 1923 lähtien Suur-Savon Osuuskauppa. Nykyinen nimi, Osuuskauppa Suur-Savo, tuli käyttöön, kun alueosuuskaupat muodostettiin 1980-luvulla fuusioimalla pienemmät osuuskaupat suuremmiksi, alueellisiksi toimijoiksi.
Kun Suur-Savon Leipomo perustettiin vuonna 1925, Suur-Savon Osuuskauppa oli siis toiminut vajaan kymmenen vuoden ajan. Tässä historiakatsauksessa käydään läpi Suur-Savon Leipomon tarina kuvaamalla muutosta alun käsityövaltaisesta rinkelileipomosta tämän päivän teknologisesti kehittyneeksi leipäleipomoksi. Matkan varrella leivontaa on ehditty tehdä kolmessa eri kiinteistössä, jotka ovat nostaneet toiminnan aina uudelle tasolle.
Leipomon historiaan on vaikuttanut niin ympäröivä yhteiskunta ja sen muutokset kuin maailmanpolitiikan myllerryksetkin. Muun muassa sota-aika vaikutti erityisesti leipomon valikoimiin sekä sen aikana että jälkikäteen. Teollistuminen ja teknologian kehittyminen on puolestaan näkynyt läpi vuosikymmenenien jatkuneena uusien koneiden ja laitteiden hankintana, joka on vaikuttanut suuresti leipomotyön luonteeseen.
Ihmisten tarpeiden ja makumieltymysten muutoksilla on myös luonnollisesti ollut iso vaikutus etenkin leipomon valikoimiin. Tänä päivänä voi tuntua erikoiselta, että Suur-Savon Leipomon tärkeimpiä tuotteita ovat olleet alun perin rinkelit, joiden merkitys korppujen ohella oli suuri vielä 1970- ja 1980-luvuille asti. Niiden rooli on nykyään pieni, ja Suur-Savon Leipomon päätuoteryhmä on leivät. Nykyisin on kuitenkin huomioitava enemmän kuin koskaan aikaisemmin erilaisia tarpeita, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen, tuotteiden alkuperiin, eettisyyteen jne.
Suur-Savon Leipomo on vastannut aina tarpeeseen, joka on ollut kuluttajien arvostuksissa erittäin korkealla erityisesti viimeisen vuosikymmenen ajan: suomalaiset arvostavat ja haluavat ostaa kotimaista – ja vieläpä paikallista, lähellä tuotettua ruokaa. Siksi esimerkiksi juuriltaan vahvasti eteläsavolainen Marskin Arinaruisleipä eri versioineen on pitänyt tiukasti ykköspaikkansa Suur-Savon Leipomon tärkeimpänä tuotteena ja valtakunnallisesti tunnetuimpana brändinä. Se ja muut leipomon kymmenet tuotteet vastaavat taatusti eteläsavolaisten ja Etelä-Savossa vierailevien paikallisruuan nälkään.
Suur-Savon Leipomo perustetaan
1920-luvulla osuuskauppa halusi kehittää tuotannollista toimintaansa, ja tavoitteena oli erityisesti leipomon perustaminen. Tuolloin varsinkin vesirinkelit tekivät hyvin kauppansa koko osuuskaupan verkostossa, ja niiden valmistamisen itse oletettiin olevan kannattavaa toimintaa.
Ratkaisu tuli tarjolle 14. syyskuuta 1925, jolloin kaupungin maistraatissa myytiin pakkohuutokaupalla ruokatavarakauppias P. Ukkosen konkurssipesälle kuulunut talo numero 182 Mikkelin toisessa kaupunginosassa Emolankadun (myöhemmin Kansankatu) ja Olkkolankadun risteyksessä. Talossa oli harjoitettu myös leipomotoimintaa, joten tiloihin perustettiin osuuskaupan oma ”rinkiläleipomo”.
Leipomon valmistuttua haluttuun muotoon rinkeleiden tekeminen aloitettiin 8.12.1925. Osuuskaupan vuoden 1926 kymmenvuotishistoriikissa todettiin, että ”leipomosta tulee kaikesta päättäen muodostumaan kannattava yritys, sillä sen valmisteitten kysyntä on ollut siksi runsas, että tuotanto on myyty sitä mukaan kuin sitä on ehtinyt valmistaa”.
Vuoden 1926 maaliskuun alussa leipomon kanssa samaan rakennukseen avattiin myös osuuskaupan ruokamyymälä, joka oli sen aikaisen myymäläverkoston 12. toimipaikka. Suur-Savon Osuuskauppa oli vuosikymmenen taitteeseen mennessä kasvanut maakunnan suurimmaksi SOK-laiseksi osuuskaupaksi ja kasvu jatkui 1920-luvulla.
Toiminnan tehostamisesta sotavuosien pulaan
Toiminnan alussa leipomon tuotteiden valmistus tapahtui käsin, mutta vuonna 1934 leipomo koneistettiin hankkimalla taikinan alustus- ja vaivauskoneet sekä rinkelikone. Jo aiemmin, vuonna 1929, leipomoa oli alettu uudistaa esimerkiksi hankkimalla sinne kaksiarinainen tuliputkiuuni, mikä oli kasvattanut tuotantoa ja parantanut tuotteiden laatua. Varsinaisen koneistamisen myötä tuotanto saatiin kuitenkin moninkertaistettua. Vuonna 1938 leipomoa myös laajennettiin.
Talvisodan aika aiheutti painetta tuotantoon, minkä vuoksi uuni uudistettiin jälleen vuonna 1940. Tuotanto olisi ollut sen myötä entistä tehokkaampaa, mutta raaka-ainepula vaikeutti toimintaa. Myös tuotteiden keskinäiset valmistusmäärät muuttuivat selvästi. Rinkeleitä ei valmistettu lainkaan vuonna 1942 ja myös vuoden 1943 kilomääräinen tuotanto oli alle kymmenesosa vuoden 1941 määrästä. Sen sijaan ruis- ja vehnäleivän valmistus yli 2,5-kertaistui vuosien 1941 ja 1944 välillä.
Tilanne normalisoituu ja toiminta laajentuu
Sodan jälkeen tilanne alkoi normalisoitua 1950-luvun alussa. Leipomon toiminta helpottui myös sähköuunien hankkimisen myötä vuonna 1951, jolloin loppui leivinuunien työläs lämmittäminen puulla. Tuotannon määrä kasvoi näin yli 30 prosenttia edellisvuodesta. Seuraavana vuonna kasvu jatkui, mutta sen ei todettu tyydyttävän yhä kasvavaa kysyntää.
Niinpä vuonna 1953 leipomoa laajennettiin ja se uudistettiin kokonaan. Tärkein uusi työväline oli 8x2 metrisellä arinaosalla varustettu automaattinen sähkölämmitteinen kiertoilmauuni. Lisäksi kalustoon kuului munkinkeittokattila, reikäleipäkone, pullantekokone, rinkelikone ja nostatuskaapit. Myös työtiloja ja henkilökunnan sosiaalitiloja uudistettiin. Uudistusten vaikutukset näkyivät täysimääräisesti vuonna 1954, jolloin myynti kasvoi lähes 40 prosenttia edellisvuodesta. Myös seuraavana vuonna kasvu jatkui kovana tasaantuen kuitenkin selvästi seuraavien vuosien aikana.
Tuotannossa palattiin 1950-luvulla myös siinä mielessä normaalimpaan aikaan, että rinkelistä tuli jälleen Suur-Savon Leipomon tärkein tuote. Sodasta ja ruokapulasta toipuvalla kansalla oli kova makeannälkä, minkä voi päätellä leipomon myynnin jakaumasta esimerkiksi vuonna 1954. Tuolloin ruokaleivän myynnin arvo oli 15,3 miljoonaa markkaa, kun taas kahvileipää, konditoriatuotteita ja rinkeleitä myytiin yhteensä 41,2 miljoonalla markalla. Rinkeleiden osuus siitä oli 23,2 miljoonaa markkaa ja kasvua siinä oli edellisvuodesta peräti 7,3 miljoonaa markkaa.
Vuonna 1963 Suur-Savon Leipomoon leipurimestariksi tullut Olavi Villa työskenteli vielä 1950-luvulla Imatralla ja muistelee, kuinka tuohon aikaan esimerkiksi ”kakkuja leivottiin kolmekin vuorokautta lähes yhtäjaksoisesti vain välillä jauhosäkkien päällä lepäillen”.
1950-luvun lopulla ruokaleivän myynti ohitti väliaikaisesti rinkelin myynnin, mutta rinkeli oli kuitenkin Suur-Savon Leipomon laajimmalle levinnyt tuote, kun sitä myytiin 1960-luvun alussa 54 osuuskauppaan ympäri Suomen. 1960-luvun alkuvuosina se olikin jälleen leipomon suurin tuoteryhmä.
Uutta kehitystä tapahtui kuitenkin eniten konditoriatuotteissa, kun sveitsiläinen mestarikondiittori Jean Pierre von Holten kävi vuoden 1963 lopulla ohjaamassa niiden valmistamista. Tuoteryhmä lähti kasvuun ja ohitti seuraavina vuosina rinkelien myynnin. Tuoteryhmien myyntiosuudet vaihtelivat vielä pitkään, kunnes ruokaleipä otti pysyvästi suurimman tuoteryhmän paikan ennen 1970-luvun puoliväliä.
Olavi Villa leipurimestariksi
Isoja merkkipaaluja Suur-Savon Leipomon historiassa on Olavi Villan tulo leipurimestariksi vuonna 1963. Hän ehti toimia vastuutehtävässään peräti 34 vuotta aina vuoteen 1997 asti. Villa oli aloittanut leipomouransa jo 15-vuotiaana Imatralta, minkä jälkeen hän työskenteli myös Lappeenrannassa ja oli jo silloin tulosvastuullisessa tehtävässä.
– Mikkeliin tulo oli iso näytön paikka. Alusta asti kuitenkin kaikki tuntui helpolta ja luontevalta, kuten aina sen jälkeenkin. Toki oli kaikenlaisia haasteita, kuten ihmissuhdekuvioiden ratkomisia, mutta niistäkin selvittiin. Tuotteita piti myös alkaa kehittää heti alussa, Olavi Villa muistelee.
Laadullinen haaste oli esimerkiksi ruisleivän raski eli ns. esitaikina, joka oli liian hapanta. Se teki leivästä pistävän makuista, eikä tuotteiden laatuun oltu tyytyväisiä. Villa teki määrätietoista työtä kemistien ja muiden asiantuntijoiden kanssa, löysi keinot happamuuden mittaamiseen ja leipä saatiin kehitettyä halutunlaiseksi. Myös rinkeleissä oli homehtumisongelmaa, joka saatiin ratkaistua vastaavanlaisella tutkimustyöllä.
Myöhemmin Villa toimi myös leipomon tehokkaana myyntimiehenä, kun Suur-Savon Leipomo valmisti sesonkituotteina muun muassa lehti- ja voitaikinoita.
– Kiersin tuotteiden kanssa ympäri Suomen kaikki SOK:n keskusvarastot ja vein laatikon näytteeksi elintarvikepäälliköille. He totesivat tuotteen paremmaksi kuin muut vastaavat, joten pian meiltä vietiin rekkalasteittain tavaraa ympäri maakuntia.
Suur-Savon Leipomo teki seuraavina vuosikymmeninä muitakin sesonkituotteita, kuten mämmiä, jota valmistettiin aina siihen asti, kun nykyinen leipomo valmistui vuonna 2008. Jo sitä ennen vietiin isolla jakelulla myös korppuja ja rinkeleitä muun muassa Lapin isoille savottatyömaille ja osuuskauppoihin kautta valtakunnan. Korppuja valmistettiin koko Suomeen Canelo-tuotemerkillä. Vuoden 1977 lopulta alkaen ruisleipää ja korppuja vietiin myös Ruotsiin.
Määrätietoinen toiminnan kehittäminen johti vuodesta toiseen tulokselliseen toimintaan. Kun toimitusjohtajana vuonna 1981 aloittanut Aulis Lankinen toi osuuskauppaan tulospalkkiojärjestelmän, ei leipomon osalta ollut huolta vaadittujen kriteereiden täyttämisessä. Korkein tulosvaade ylittyi jopa tuplasti.
– En tänä päivänäkään osaa sanoa, miksi se meni niin kuin meni. Kuten sanoin, kaikki tuntui helpolta ja luontevalta ja tulosta syntyi, Olavi Villa ihmettelee.
Uusi leipomo Pursialaan
Alkuperäinen Suur-Savon Leipomo ehti toimia samalla paikalla Kansankadulla noin 50 vuotta, mutta sen tuotantotilat jäivät kasvavan menekin myötä auttamattoman pieniksi. U:n muotoinen rakennus oli myös epäkäytännöllinen. Aluksi suunnitelmissa oli laajentua samalla paikalla, kunnes mahdollistui lääketehdas Tamron kiinteistön hankinta Saimaankadulta Pursialasta.
Päätökset tehtiin ilmeisen nopeasti, koska 15.2.1974 pidetyssä osuuskaupan johtokunnan kokouksessa esiteltiin tiedot tontista ja kiinteistöstä sekä todettiin, että rakennusta oli käyty katsomassa. Reilun 11 000 neliömetrin tontilla oleva noin 1 800 neliömetrin kokoinen, vuonna 1963 valmistunut kiinteistö päätettiin ostaa samassa kokouksessa noin 1,5 miljoonan markan kauppahinnalla.
Uusi leipomo aloitti toimintansa 10.12.1974, ja se oli varustettu nykyaikaisin konein ja laittein. Kokoonpanoon kuului muun muassa 250-senttimetrisellä arinalla varustettu Maxoflex-kiertoarinauuni ja Matador-merkkinen kerrosleivinuuni. Osuuskaupan vuoden 1974 toimintakertomuksessa todettiin, että ”hyvät tilat ja nykyaikainen koneistus antavat edellytykset leipomotuotteiden tasaiselle laadulle, jatkuvalle tuotekehittelylle ja täsmälliselle toimitusvalmiudelle”.
– Se tuntui ihan uskomattomalle, kun vanhoista tiloista päästiin 1 500 neliön halliin. Suunnitelmien kanssa otettiin yhteyttä Leipurien Tukkuun, josta tulikin nopeasti piirustukset. Sitten meillä olikin käytössä esimerkiksi kiertoarinauuni ja jäähdytysrata, josta tavara kiersi pakkaamoon. Toiminta tehostui sitä myötä todella paljon, Olavi Villa kertoo.
Suur-Savon Leipomosta ainoa lajiaan
S-ryhmässä oli vuosikymmenten ajan vilkasta leipomotoimintaa, mutta osuuskauppojen kaikkien tuotantolaitosten määrä alkoi laskea voimakkaasti 1950–1970-lukujen välillä. Se johtui siitä, että tuotantoa tehostettiin ja keskitettiin SOK-vetoiseksi. Leipomoiden määrä laski esimerkiksi vuosien 1965 ja 1977 välillä 85:stä 37:ään. Muuta tuotantoa osuuskaupoissa ei enää juuri ollutkaan.
Pitkään oli myös perustettu monen osuuskaupan omistamia yhteisleipomoita, joilla haettiin riittävää tuotannon volyymia. Kaiken kaikkiaan leipomotoiminta oli kuitenkin hajanaista ja markkinoiltaan osin päällekkäistä. Niinpä SOK:n hallintoneuvosto esitti 1970-luvun ns. kokonaisohjelmassaan, että leipomoita ketjutetaan. Yhteisleipomot yhdistyivät vuonna 1971 yhdeksi suurleipomoyhtiöksi, Sokle Oy:ksi, jonka kotipaikka ja suurin leipomo oli Riihimäellä. 1970-luvun lopulla siinä oli mukana 12 leipomoa ja yhteensä 111 osuuskauppaa.
Suur-Savon Leipomo pysyi itsenäisenä kaikki nämä vuodet, eikä se ollut lakkautusuhan alla myöskään 1980-luvun voimakkaan saneerauksen aikaan. Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtajaksi vuonna 1986 tulleen Leo Laukkasen johdolla toteutettu saneerausohjelma säästi leipomon, joka oli ollut koko ajan tulosta tekevä yksikkö – tuohon aikaan osuuskaupan ainoita.
– Tulos oli miljoonia markkoja, joten Leksa totesi, että miksi pitäisi lypsävää lehmää tappaa, Olavi Villa naurahtaa.
Toisaalta tuona aikana leipomo ei olisi ollut vaikea, ellei mahdoton myytävä.
– Verkostoa saneerattiin ja myytiin, mutta leipomosta ei olisi saanut edes myytäessä oikein mitään, koska niitä oli muutenkin myynnissä niin paljon, kertoo osuuskaupan silloinen hallinto- ja talousjohtaja, myöhemmin kaupallisena johtajana toiminut Jouko Vuoti.
Vuonna 1987 leipomon väki kuitenkin säikähti, että pahin on sittenkin tapahtumassa, kun toimitusjohtaja Laukkanen kutsui etukäteen syytä kertomatta leipomon henkilökunnan hotelli Kalevan kabinettiin. Lopettamispelkojen sijaan ilmoitusasiana oli, että leipomon työntekijät oli valittu osuuskaupan vuoden työryhmäksi. Ymmärrettävästi leipomon työporukan mielialat vaihtelivat sen päivän aikana ääripäästä toiseen, paikalla olleet muistelevat.
Koko S-ryhmää koskenut 1980-luvun rankka saneeraus kuitenkin johti lähes kaiken teollisen tuotannon lopettamiseen vuosikymmenen kuluessa. Alueosuuskaupparakenteen muodostamisen ja siitä seuranneiden fuusioiden yhteydessä Osuuskauppa Suur-Savon osaksi tuli myös Pieksämäen Osuuskauppa ja sen leipomo, mutta se myytiin pian paikalliselle Moilasen leipomolle. Lopulta Suur-Savon Leipomo jäi S-ryhmän ainoaksi leipomoksi. Kun SOK myi Meira Oy:n vuosituhannen alussa ja myöhemmin Hankkija-Maatalouden 2010-luvulla, Suur-Savon Leipomo on jo pitkään ollut myös S-ryhmän ainoa teollinen tuotantolaitos.
Marskin Arinaruisleivästä leipomon hittituote
1980-luvulla alkoi myös Suur-Savon Leipomon ehdottomasti tunnetuimman ja viime vuosikymmenten laajalle levinneimmän tuotteen, Marskin Arinaruisleivän, tarina. Leo Laukkasen toimitusjohtajakaudella kesäasukkaat huomioitiin osuuskaupan markkinoinnissa painokkaasti, ja myös Marskin Arinaruisleipä pääsi näkyvästi esille. Laukkanen oli Arinaruisleivän kanssa esimerkiksi paikallisen Länsi-Savo-lehden kannessa, kun lehteä jaettiin alueen kesäasukkaille osuuskaupan tilaamana.
Kun erityisesti pääkaupunkiseudun kesäasukkaat pääsivät kesäkaudella Marskin Arinaruisleivän makuun, sitä alettiin ensin hamstrata pakastimiin. Pian kysyntä johti myös erillisten tilausten toimittamiseen Helsinkiin. Yksittäisten tilausten toimittaminen muun toiminnan ohella kävi kuitenkin nopeasti liian työlääksi. Niinpä Marskin Arinaruisleipä päätyi silloisen Helsingin Osuuskaupan valikoimiin. Aluksi sitä sai vain muutamista marketeista. Osuuskaupan henkilöstölehti Suti-Sanomien jutussa vuodelta 1999 kerrotaan, että leipää alkoi saada silloin uudesta Vantaan Kauppakeskus Jumbon Prismasta. Siinä vaiheessa sitä sai pääkaupunkiseudulla Jumbon lisäksi neljästä S-marketista.
Myöhemmin Marskin Arinaruisleipä jakelu laajentui kattamaan suuren osan HOK-Elannon myymälöistä. Tänä päivänä leipää viedään suurimpaan osaan Suomen osuuskauppoja, ja se on ehdottomasti leipomon tunnetuin tuote.
Erityisenä hetkenä Olavi Villa muistaa Mikkelin musiikkijuhlat, joissa jaettiin Marskin Arinaruisleivät koko Mikaelin konserttisalin yleisölle ja esiintyjille.
– Se oli oman urani huippuhetkiä, kun tuoreen leivän tuoksu täytti koko salin. Missään ei ole ollut niin herkullista ruisleivän tuoksua.
Myöhemmin Marskin Arinaruisleivästä alettiin tehdä alkuperäisen kilon painoisen leivän lisäksi puolikiloista versiota, jolla tavoitettiin edelleen uutta ostajakuntaa. Myöhemmin leipää alettiin myös siivuttaa, joka vastasi lisääntyvään helppouden vaateeseen.
Yhä tänä päivänä Marskin Arinaruisleivällä on vahva asema eteläsavolaisten ja alueella vierailevien ruokakoreissa ja makumuistoissa. Osuuskauppa Suur-Savon vuonna 2024 toteuttamassa asiakaskyselyssä selvisi, että yhä tänä päivänä Arinaruisleipä on suosittu tuliainen muualle Suomeen matkustettaessa. Samoin sitä käydään ostamassa, kun tulla mökille tai muuten vierailulle Etelä-Savoon. Monella muistot vievät lapsuuteen, josta voidaan palauttaa elävänä mieleen tuoreen Marskin Arinaruisleivän maku.
Tuotanto tehostuu ja valikoima kaventuu
Suurimmillaan Suur-Savon Leipomon tuotevalikoima oli jopa 200 tuotteessa, josta se on aikojen saatossa laskenut nykyiseen noin 60 tuotteeseen. Konditoriatuotteita alettiin karsia jo 1980-luvulla, mikä tehosti toimintaa, kun käsillä tekeminen vähentyi.
– Toisaalta esimerkiksi palvelutiskien katoaminen myymälöistä vähensi alkuvaiheessa muun muassa kakkujen kysyntää. Koetiin, että valmiiksi pakattu tuote ei ole tuore ja sitä vierastettiin, Rauno Heikkinen muistelee. Hän työskenteli leipomolla vuodesta 1974, ja vastuullisena leipomotyönjohtajana 2000-luvun taitteesta vuoteen 2021.
Sinällään esimerkiksi erilaisilla sesonkituotteilla, kuten voitaikinalla tai mämmillä, oli työllistävä ja kysyntää tasaava vaikutus, kun työtä oli tarjolla enemmän myös vuoden hiljaisempina aikoina. Osuuskauppa Suur-Savossa kausivaihtelut ovat erittäin merkittäviä. Kesäasukkaiden myötä myös leipomon myynti jopa tuplaantuu lomakuukausina.
Suunta oli kuitenkin kohti tehokkaampaa toimintaa ja leipäleipomoa, joka toteutui lopullisesti siinä vaiheessa, kun uusi leipomo aloitti toimintansa vuonna 2008.
– Leipomoalallakin kannattaa erikoistua, eikä tehdä kaikkea. Se ei ole välttämättä kovin kannattavaa, ja toisaalta konditoriatuotteisiin löytyy täältäkin alueelta erikoistuneita, hyviä tekijöitä. Niinpä uuden leipomon myötä konditoriatuotteiden valmistaminen loppui kokonaan, Heikkinen kertoo. Hänen mukaansa uudessakin leipomossa noudatetaan perinteitä, mutta uutta tekniikkaa hyödyntäen.
Toiminta tehostui ajan mittaan myös esimerkiksi kuljetusten osalta. Aiemmin Suur-Savon leipomon jakeluautot kulkivat vajailla kuormilla, kuten alueen muidenkin leipomoiden autot, kun jokainen hoiti jakelunsa itse. Kuljetukset kuitenkin yhdistettiin niin, että alueen leivät alkoivat tulla kauppoihin samassa kuormassa. Lisäksi muihin alueosuuskauppoihin kuljetuksia alkoi hoitaa S-ryhmän oma logistiikkayhtiö Inex Partners Oy.
Uusi leipomo samalle tontille
Vuonna 2008 Suur-Savon Leipomo pääsi siis uusiin toimitiloihin, jotka rakennettiin varta vasten leipomotoimintaa varten. Uusi leipomo valmistui samalle tontille edellisen kanssa, ja ne myös toimivat hetken aikaa rinnakkain. Näin leivontaa ei tarvinnut keskeyttää siirtymän vuoksi lainkaan.
– Vanhasta leipomosta uuteen ei siirretty juuri mitään, joten mitään katkoksia ei tarvittu. Uudella tekniikalla varustettu leipomo siirtyi myös toiminnallisesti 2000-luvulle, kun toiminta järkiperäistyi selvästi. Eniten se näkyi leivän leivonnassa, jossa käsin tekemistä ei tarvita kuin vasta siinä vaiheessa, kun valmis leipä pakataan laatikoihin. Tehokkuuden lisäksi työn fyysinen rasittavuus vähentyi merkittävästi, nykyinen leipomopäällikkö Timo Parkkonen kertoo.
Teknistymisestä kertoo muun muassa se, että jopa riisipiirakoiden rypyttämistä varten on tehtävään erikoistunut kone. Tuotannon mittakaavasta johtuen työvaihe olisi liian hidas käsityönä toteutettavaksi.
Leipomolaitteiden teknistymisen ohella myös leipomon energiaratkaisut modernisoitiin. Merkittävin muutos oli energialähteen muuttaminen öljystä kaasuksi. Kaasulla tuotettu energia on paitsi puhtaampaa myös laitteiden puolesta huoltovapaampaa. Energiaa alkoi säästyä myös muiden modernien ratkaisujen johdosta. Muun muassa uunien tuottama ylimääräinen lämpö alettiin kerätä talteen ja hyödyntää leipomon lämmityksessä. Kesäisin hukkalämpö taas valjastettiin veden lämmitykseen. Työntekijöiden terveyttä puolestaan alkoi säästää tehokkaat ilmastointiratkaisut.
Leipomon rakentaminen oli noin 5 miljoonan euron investointi ja pinta-alaa sille tuli noin 2 300 neliömetriä. Nykyaikaisen leipomon suunnittelusta teki haastavaa se, että Suomessa ei ollut tarjolla leipomon suunnitteluosaamista.
– Kilpailijat laittoivat tietysti myös ovet säppiin, joten lähin paikka, jossa päästiin tutustumaan moderniin leipomoon, oli Tallinna, silloinen leipomotoiminnasta vastannut marketkaupan johtaja Iiro Siponen muistelee.
Laitteistoa leipomoon tuli niin Suomesta kuin ulkomailta. Leipomon pisin uuni tilattiin Saksasta, josta tuli uuninrakentaja kahdeksi viikoksi käynnistämään uunia ja säätämään sitä oikeaan lämpötilaan. Ensimmäisenä uudessa leipomossa laitettiin kuntoon Marskin Arinaruisleivän valmistusprosessi, minkä jälkeen keskityttiin muuhun tuotantoon.
Uuden leipomon suurista mittakaavoista kertoivat muun muassa vehnä- ja ruisjauhoja varten varatut 20 000 kg:n siilot sekä ruisrouhetta varten ollut 9 000 kg:n siilo. Automaattitilauksin täytettävät siilot riittivät tuossa vaiheessa noin 1,5 viikon leivontaan. Myös muut raaka-aineet tilattiin automaattitilauksin.
Uusilla toimintatavoilla mielekkyyttä työhön
Loppuvuodesta 2008 henkilöstölehti Suti-Sanomien jutussa kerrottiin, että ensimmäisen kesän ponnistelujen jälkeen leipomon työporukka kokoontui käymään läpi uuden leipomon alkutaivalta ja kehittämiskohteita jatkoa ajatellen.
Vaikka niin tilat, laitteet kuin työrutiinitkin olivat menneet uusiksi ja tämän vuoksi haasteita piisannut, oltiin uuteen aloitukseen hyvinkin tyytyväisiä. Uudet käytännöt oli omaksuttu hyvin, tuotteita saatu toimitettua myymälöihin ilman katkoksia ja ennen kaikkea työolosuhteiden koettiin parantuneen selvästi: työ koettiin nopeammaksi, kevyemmäksi ja mielekkäämmäksi.
Tänä päivänä jo 40 vuotta leipomolla työskennellyt Jukka Sainio kertoo leipomotyön muutoksesta.
– Uran alussa jauhot ja muut ainekset oli säkkitavaraa, ja kaikki puntaroitiin käsin taikinapyttyihin. Nyt reseptit ovat tietokoneella ja jauhot tulevat putkia pitkin suurista siiloista. Työ on siis huomattavasti kevyempää.
Niin ikään suuri toiminnallinen muutos toteutettiin uuden leipomon alkutaipaleella, kun yövuoroista siirryttiin päiväleivontaan. Kun samaan aikaan leivän hinta oli nousussa, Suur-Savon Leipomon tuotteiden hintaa ei tarvinnut nostaa kalliimmista yövuoroista luopumisen myötä.
– Päiväleivontaan siirtyminen toi myymälöille kilpailuetua myös sitä kautta, että leipä ei tullutkaan aamulla vaan päivällä, eikä näin loppunut illalla. Myynnin kasvu oli merkittävä, koska 70 prosenttia leivästä myydään iltatuntien aikana, Iiro Siponen sanoo.
Muutoksen myötä myös henkilöstön työtyytyväisyys parantui edelleen, minkä havaittiin jopa tuotteiden laadun parantumisena.
Tuotevalikoima ja toiminta tänä päivänä
Tänä päivänä Suur-Savon Leipomon tuotevalikoimaan kuuluu noin 60 tuotetta. Myynnillisesti perinteisten leipien osuus on noin 43 prosenttia kokonaisuudesta, kun taas riisipiirakoiden, sämpylöiden, täytettyjen leipien ym. pienempien syötävien osuus on noin 32 prosenttia. Makeiden tuotteiden, kuten pullapitkojen ja munkkien, osuudeksi jää noin 25 prosenttia myydyistä euroista.
Kehitys on ollut yhä enemmän kohti helppoutta. Esimerkiksi Marskin Arinaruisleipää on saanut jo kauan myös siivutettuna, ja se on ohittanut kokonaisen leivän myynnin.
– Kokonaisen Arinaleivän myynti on arviolta puolittunut 10–15 vuoden takaisista ajoista. Siivutettu leipä on korvannut kokonaisen myyntiä, mutta kokonaismyynti on silti vähemmän kuin aikoinaan, Timo Parkkonen kertoo.
Tänä päivänä alkuperäistä, kilon Arinaruisleipää valmistetaan vajaat 190 000 kappaletta vuodessa, ja sen osuus on 14 prosenttia koko leipomon myynnistä. Puolen kilon siivutetun Arinaruisleivän valmistusmäärä on kuitenkin lähes 430 000 kappaletta, joten se on ohittanut alkuperäisen sekä kiloissa että vielä selvemmin euroissa. Yhteensä Marskin Arinaruisleivän kolmea eri versiota valmistetaan vuodessa noin 650 000 kappaletta, ja ne tuovat leipomon myynnistä noin 30 prosenttia. Suunta ruisleivän kulutuksessa on kuitenkin ollut lievästi laskeva esimerkiksi viimeisen viiden vuoden ajan.
– Raaka-aineisiin ja niiden terveyteen kiinnitetään nykyisin yhä enemmän huomiota. Vehnävalmisteet eivät enää sellaisenaan mene juurikaan kaupaksi, vaan mukana pitää olla jotain höystettä, kuten siemeniä. Vuosien varrella suosiotaan ovat lisänneet myös kokojyväleivät. Viljoista rukiin rinnalle suosikiksi on noussut kaura, Timo Parkkonen luettelee.
Suur-Savon Leipomon uusi nouseva tuoteryhmä on täytetyt sämpylät ja patongit, jotka ovat olleet osuuskaupan ABC-liikennemyymälöiden vitriineiden valikoimissa jo aiemmin. ABC-ketjun lisäksi tuotteet tulivat markettien hyllyihin keväällä 2024. Menekistä riippuen uudenlaiset tuotteet lisäävät jälleen käsin tekemisen tarvetta, joka on käynyt vähiin teknistymisen myötä. Täytettyjen tuotteiden ohella myös jotkut kahvileivät vaativat vielä käsillä valmistamista.
Aina tuotekehitys ei tarkoita kokonaan uusien tuotteiden tuomista valikoimiin, vaan myös vanhoja suosikkimakuja voidaan palauttaa myyntiin. Esimerkiksi Suur-Savon Leipomon 100-vuotisjuhlavuoden tuote on perinteinen, tutulla reseptillä valmistettava ruisreikäleipä.
Nykyisellään leipomossa työskentelee reilut 20 työntekijää, eikä määrä ole vaihdellut aikojen saatossa merkittävästi. Tehostaminen ei ole tarkoittanut sitä, että henkilökuntaa on tarvinnut vähentää, vaan kasvavat menekit suuremman toimitusalueen myötä ovat luoneet lisää työtä. Leipomolla onkin hyvin sitoutunut työntekijäjoukko ja siellä työskennelty hyvin pitkissä, jopa vuosikymmenien mittaisissa, työsuhteissa. Poistumaa on ollut aikojen saatossa pääosin eläköitymisten myötä.
Suur-Savon Leipomo toimittaa tuotteitaan lähes koko S-ryhmän alueosuuskauppaverkostoon muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeukset tulevat lähinnä suomalaisten erilaisista leipämauista. Perinteinen ruisleipä ei maistu samalla tavalla länsisuomalaisille kuin muualla maassa asuville. Eniten vientiä Suur-Savosta on pääkaupunkiseudun HOK-Elantoon ja naapuriosuuskauppoihin Pohjois-Savon PeeÄssään ja Etelä-Karjalan Eekoohon.
Jotta tuotanto-olosuhteet saatiin tämän päivän vaatimuksia vastaaviksi, leipomossa tehtiin loppuvuoden 2017 ja alkuvuoden 2018 aikana noin 2 miljoonan euron arvoinen uudistus- ja laajennusinvestointi. Sen yhteydessä leipomoon asennettiin uusi, 13-metrinen, automaattinen kaasu-uuni ja sen perään automatisoitu jäähdytysrata ja pakkauskoneet. Uunin tieltä poistettiin useita pinnavaunu-uuneja ja kerrosarinauuni. Koko uusi uunilinja kaikkine osineen tehtiin riisipiirakoiden, sämpylöiden ja palaleipien valmistusta varten. Remontissa laajennettiin myös leipomon lähettämöä 200 neliömetrillä.
Suur-Savon Leipomon merkitys osuuskaupalle
Suur-Savon Leipomo säilytti asemansa läpi 1970- ja 1980-lukujen myllerryksen muun muassa siitä syystä, että oli sitä ennen, silloin ja sen jälkeen aina hyvin tulosta tekevä yksikkö. Osuuskaupan toiminnan voimakkaan kehittämisvaiheen aikana leipomon tuloksella voitiin sen aikaisen toimitusjohtaja Leo Laukkasen mukaan uudistaa yksi markettoimipaikka vuosittain.
Leipomo ja 1980-luvun lopulta kehittymään lähtenyt marketkauppa hyödyttivät toinen toisiaan. Leipomon tuloksentekokyky tuli tarpeeseen, kun tulos jaettiin vuosittain omalle marketverkostolle. Omasta leipomosta ei virrannut rahaa osuuskaupan ulkopuolelle kuin raaka-aineiden ja kuljetusten verran. Toisaalta nousuun lähtenyt, uudistuva marketverkosto antoi leipomolle imua, joka loi menekkituotteita ja uudenlaista tehokkuutta toimintaan.
Yhä tänä päivänä Osuuskauppa Suur-Savon oman verkoston merkitys on leipomolle täysin keskeinen, vaikka tuotteita viedäänkin laajasti myös muualle.
– Oma verkosto on olennaisen tärkeä kivijalka toiminnalle, koska 3/4-osaa myynnistä tehdään sen kautta. Toisaalta kohtuuhintaisten tuotteiden tekeminen omaan verkostoon on tärkeä asia. Tuotteet liikkuvat hyvin ja niiden voimalla saadaan asiakkaita toimipaikkoihin, Timo Parkkonen muistuttaa.
Nykyään leipomo ei tee parhaimpien vuosien kaltaista tulosta. Syynä ovat muun muassa enemmän työtä vaativat, jatkojalostetummat tuotteet. Toisaalta toimintamallia on muutettu niin, että toimipaikoille tarjotaan pitkin vuotta matalampia ostohintoja. Näin myös asiakkaille mahdollistetaan edullinen leipomotuotteiden tarjonta.
– Kaikesta huolimatta olemme edelleen erittäin tuloksellinen toimija tällä alalla, Parkkonen korostaa.
Oman leipomon turvin on voitu niin ikään varmistaa ja tasata tuotteiden saatavuutta. Se on ollut tarpeen alueella, jossa erityisesti kesäisin säänvaihtelut heiluttelevat kaupankäyntiä äkkinäisesti. Sateisella säällä erityisesti kesäasukkaat pakkautuvat kaupunkiin ja asioivat muun muassa Prismassa, jolloin tavaran menekki kasvaa olennaisesti. Oman leipomon turvin näihin vaihteluihin on voitu reagoida nopeammin kuin tilanteessa, jossa oltaisiin vain muiden leipätoimittajien varassa.
Omalla leipomolla on myös tärkeä imagollinen merkitys osuuskaupalle. Osuustoiminnan ytimessä on alueellisuus ja oman maakunnan elinvoimaisuuden säilyttäminen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että tulos käytetään joko oman toiminnan kehittämiseen tai jaetaan osuuskaupan asiakasomistajille. Omasta leipomosta rahaa virtaa hyvin vähän maakunnan ulkopuolelle. Lisäksi Suur-Savon Leipomo on muun muassa tukenut vuosia lasten ja nuorten urheilua ja jatkaa sitä myös tulevana juhlavuonna.
– Asiakkaat arvostavat paikallisuutta, eivätkä oman leipomon tuotteet ole vain myyntiartikkeli muiden joukossa, vaan osa meidän koko brändiä. Imagollisesti ne tuovat erottuvuutta ja rakentavat osaltaan paikallista identiteettiä, kuten paikalliset leipomot laajemminkin, Prisma Mikkelin johtaja Jari Liimatainen korostaa.
Suur-Savon Leipomo tunnetaankin laajalti tuotteistaan. Etenkin Marskin Arinaruisleipä on osuuskaupan tunnetuin brändi myös maakunnan ulkopuolella. Siihen perustuu myös sen nykyinen laaja jakelualue. Tuotteella on ollut niin paljon imua, että sitä on pikemminkin kysytty valikoimiin sen sijaan, että sitä olisi tarvinnut markkinoida aktiivisesti.
Vuonna 2008 valmistunut uusi, nykyaikainen leipomo on saanut positiivista palautetta esimerkin näyttäjänä koko Pursialan teollisuusalueen kehittämisessä. Sen lisäksi, että leipomo tuli teknisesti ja toiminnallisesti uudelle vuosituhannelle, myös väljä ja siisti tontti istutuksineen sekä moderni rakennus toivat sen imagollisesti uuteen aikaan.
– Voi sanoa, että leipomon brändäys alkoi alusta tuossa vaiheessa, kun samalla myös sen logo uudistettiin, Timo Parkkonen sanoo.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Tuotteistaan leipomo tunnetaan, ja niihin huomio kiinnittyy myös tulevaisuuteen katsottaessa. Matkan varrella leipomon tuotekehitystä on tehty sekä omin voimin että yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös asiakkaille on joskus pidetty ideointikilpailuja uusista tuotteista. Joskus tuote on syntynyt entisen pohjalta, kuten Marskin Arinaruisleivän taikinasta tehty sämpylä.
Toisinaan tuote on voitu kehittää vahvasti ajan hengessä historiallista hetkeä kunnioittaen, kuten vuoden 2002 tuotelanseeraus, Euroleipä. Kun markka oli vaihtumassa vuoden alussa euroon, mikkeliläinen eurokomissaari Erkki Liikanen otti yhteyttä toimitusjohtaja Leo Laukkaseen ja ehdotti, että Suur-Savon Leipomo alkaa valmista Euroleipää. Näin tapahtuikin ja valikoimissa oli tumma ja vaalea Euroleipä useiden vuosien ajan. Niiden hinta oli luonnollisesti yksi euro.
– Tuotekehitysideoita tuotetaan ja testausta tehdään koko ajan ja näin pyritään hakemaan uusia tuotteita. Tällä hetkellä esimerkiksi täytettyihin patonkeihin on tulossa uusia makuja, Suur-Savon leipomon tulosvastuullinen esihenkilö, kenttäpäällikkö Ilkka Kari kertoo.
Nykyisellään leipomotuotteiden raaka-aineisiin ja käyttötapoihin liittyy monenlaisia odotuksia. Esimerkiksi helppous, terveellisyys ja erilaiset erityisruokavaliot määrittelevät tuotekehittelyä. Lisäksi muun muassa rasvojen laatuun täytyy kiinnittää huomiota sekä terveellisyyden että eettisyyden näkökulmasta. Joskus trendit voivat olla niin lyhytaikaisia, että niihin ei välttämättä kannata edes reagoida. Esimerkiksi karppaaminen ja hyönteistuotteet olivat takavuosina varsin lyhytaikaisia ilmiöitä.
Tuotekehitykselle asettaa ehtoja luonnollisesti myös leipomon laite- ja tilakokonaisuus. Nykyinen Suur-Savon leipomo on suunniteltu pääosin leipäleipomoksi, mikä luo puitteet sille, mitä sen tuotevalikoimassa voi olla.
Etenkin taloudellisesti tiukempina aikoina päivittäistavaroiden hinta on niin ikään tärkeä tekijä. Leipä kuulu usein ostettaviin tuotteisiin, joiden hintaan kiinnitetään erityistä huomiota. Oma leipomo on aina mahdollistanut kohtuuhintaisten tuotteiden tarjoamisen, mikä on erityisen tärkeä asia epävarmojen aikojen jatkuessa mahdollisesti hamaan tulevaisuuteen.
Tänä päivänä kotimaisuus ja paikallisuus ovat arvoja, joita monet kuluttajat pitävät erittäin tärkeinä. Tuotteiden alkuperistä ollaan hyvin kiinnostuneita ja juuri tuoretuotteiden sekä suomalaisittain perinteisten tuotteiden, kuten leivän, osalta odotetaan kotimaisuutta niin valmistuksen kuin raaka-aineidenkin osalta. Suur-Savon Leipomo vastaa tähän odotukseen käyttämällä Fazer Myllyn tuottamia raaka-aineita, jolloin leipomotuotteiden ruis, vehnä ja kaura ovat 100-prosenttisesti kotimaisia.
Suur-Savon Leipomolle määritelty missio eli toiminnan tarkoitus vetää yhteen odotuksia, joita sen tuotteisiin ja toimintaan liittyy. Missio kuuluu: ”Leipomon tarkoituksena on tarjota maukkaita ja inspiroivia leipomotuotteita sekä makuelämyksiä huomioimalla tuotteissaan terveyden, hyvinvoinnin ja kotimaiset raaka-aineet”. Toteuttamalla missiota saavutetaan leipomon vision eli pitkän aikavälin tavoitteen yksi osa. Suur-Savon Leipomo haluaa olla Etelä-Savon alueen ”väestön ja kausiasukkaiden ykkösvalinta leipomotuotteissa”.
Osuuskauppa Suur-Savo tulee vuonna 2025 kunniakkaaseen 109 vuoden ikään, ja melkein koko tämän ajan osuuskaupan omistajat ovat saaneet nauttia oman leipomon tuotteista. Satavuotias Suur-Savon Leipomo jatkanee nykyään jo itsestään selvältä tuntuvassa roolissaan vielä seuraavatkin 100 vuotta.