Ysäriltä tähän päivään – Mikkelin Prisman pitkäaikaisimmat työntekijät ovat palvelleet täydet 30 vuotta

– Sehän näytti todella valtavalta. Mitään noin suurta ei ollut Mikkelissä aiemmin nähty. Kaikki oli uutta, hienoa ja puhdasta, Veke muistelee.

Tuohon aikaan hyllyt todellakin olivat valkoiset, ja pian ne täyttyivät niin monipuolisella valikoimalla, että vastaavaa ei ollut kaupungissa nähty. Ihan kaiken saattoi saada saman katon alta.

Tapana oli myös nostaa hyllyjen päälle trukilla pallettilavoja ikään kuin väliaikaissäilytykseen ennen varsinaista hyllytystä. Tuo tapa jäi unholaan Mikkelin Prisman vuoden 2009 remontin jälkeen.

Vuonna 1994 ajat olivat kuitenkin toiset. Vain muutamaa viikkoa ennen Mikkelin Prisman avaamista Suomessa oli pidetty neuvoa-antava kansanäänestys EU:hun liittymisestä.

Markkojen vaihtuminen euroiksi olikin yksi suurimmista muutoksista, joita tässä jutussa esiintyvät henkilöt mainitsivat.

Rahaliikenne hypermarketissa oli valtava, ja käteismaksun volyymit aivan eri luokkaa kuin nykyisin. Vaihtorahaa piti tietenkin olla reservissä runsaasti.

– Piti arvioida, kuinka eri tavalla pennejä ja markkoja kului sentteihin ja euroihin verrattuna. Arvion pohjalta meille tehtiin alustava tilaus, muistelee Mikkelin Prisman infossa 30 vuotta sitten aloittanut Tuija Heikkilä.

Nykyisin Heikkilä työskentelee käyttötavarapuolella, jossa hänen vastuualueensa on kodin elektroniikka. Mutta niistä euroista vielä?

– Muistan, että 5-senttisiä oli hirveä määrä, ja niiden laskeminen kesti kauan, Tuija naurahtaa.

Tuijan silloinen ja nykyinen työkaveri Heli Sallinen muistaa eurojen vaihtumisen markkoihin ”aikamoisena show’na”. Vaikka hinnat olivat aluksi näkyvissä niin markkoina kuin euroinakin, vielä vuosien jälkeen moni asiakas kyseli, mitä tuotteen hinta on markoissa.

– Jotkut vanhemmat asiakkaat laskevat hinnat markoissa kyllä vieläkin, Heli huomauttaa.

Huomionarvoista on, että kassojen saldot laskettiin tuohon aikaan käsin, eli kirjanpito oli huomattavan työläämpää kuin nykyään.

– Fiksuimpaan laitteeseen voi tänä päivänä kipata kolikot ja setelit koneen sisään. Kone laskee kaiken ja vielä vie tiedot järjestelmään. Oikein fiksu laite, Heli kehaisee.

Automaatio kaverina niin kassoilla kuin varastossakin

Teknologian kehitys 30 vuodessa onkin ollut huimaa monella tapaa. Automatiikkaa tehostaa työtä niin kassa- kuin varastojärjestelmissä ja itsepalvelukassoilla.

Kun asiakas törmää Prisman käytävällä myyjä Vekeen ja kysyy, mistä mitäkin tuotetta löytyy, tieto löytyy taskusta. Tarkemmin sanottuna Kamu-nimiseltä laitteelta, joka on älypuhelimen kokoinen vempele. Kaikki tieto on muutaman painalluksen päässä, joten asiakkaalle voi saman tien kertoa, löytyykö tuotetta suoraan kaupan hyllyltä, kenties varastosta, tai tulossa uuden tilauskuorman mukana mahdollisesti huomenna.

– Kamu helpottaa huomattavasti niin meidän kuin asiakkaankin elämää, Veke kehaisee.

Päivittäistavarapuolella Veke on viimeiset nelisen vuotta paiskinut enimmäkseen yötöitä. Sillä aikaa, kun ainakin useimmat asiakkaista ovat unten mailla, Prisman käytävillä rehkitään, jotta kaikki tarvittava on jälleen asiallisesti hyllytetty aamua varten.

– Kaikki eivät yötyötä halua tehdä, mutta minulle se sopii parhaiten, Veke hymyilee.

Tänä päivänä kovin moni tuskin uskoo eläköityvänsä samalta työnantajalta, jonka palveluksessa aloitti päälle parikymppisenä. Ajat työmarkkinoilla ovat epävarmemmat, mutta toisaalta pitkät työurat kertovat myös henkilöstön halusta sitoutua.

– Kyllä täällä pitkiä työuria tehdään. Tämä on turvallinen työpaikka, jossa mennään ihminen edellä ja pidetään huolta työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Edes korona-aikana ei tarvinnut lähteä lomautuksiin, pohtii Prisma-johtaja Jari Liimatainen.

Iki-ihana Prisma-yhteisö

Tärkeä juttu Prisman ”kolmekymppisille” työntekijöille on myös hyvä työyhteisö.

– Työkaverit on varmasti ehkä jopa painavin syy olla täällä töissä, Heli tuumaa

Prisman infopisteellä työnsä aloittaneet Heli ja Tuija nostavat esiin tietysti myös asiakkaat. Kumpikin on palvellut tuhansia eteläsavolaisia monenmoisissa asioissa. Siinä tulevat naamat tutuiksi molemmin puolin, vaikka nimi ei jäisikään mieleen.

Saksalasta töihin pyöräilevä Heli kertoo, että usein jo työmatkalla tulee moikattua useamman vakioasiakkaan kanssa.

– Ja jos itse olen kaupassa, minut saatetaan pysäyttää ja kysyä neuvoa, vaikka ei olisikaan edes kaupan vaatteet päällä! Se ei haittaa, vaan on ihan mukavaa. Vakioasiakkaat kuuluvat hekin Prisma-perheeseen.

Sekä Heli että Tuija pitävät asiakaspalvelussa työskentelemistä erittäin opettavaisena asiana. Kummankin mielestä sitä työtä saisi jokainen joskus kokeilla.

– Se kasvattaa kummasti. Eräs lääkäriksi opiskeleva nuori nainen oli meillä kesätöissä. Hän kertoi, että pystyy ottamaan asiakaspalvelukokemuksen ansiosta ihmiset vastaan ihan toisella tavalla verrattuna opiskelukavereihinsa, joilla vastaavaa kokemusta ei ollut.

Asiakaspalvelun omakseen kokee myös Tiina Moilanen, joka vastaa päivittäistavarapuolella maitotaloustuotteista. Tämän jutun tekohetkellä Tiina tosin työskentelee väliaikaisesti Peitsarin S-marketissa työnkierrossa.

Tiina ura Mikkelin Prismassa alkoi monen muun tapaan kassalla, mutta 30-vuotisen uran aikana tutuksi on tullut myös esimerkiksi käyttötavarapuoli.

– Kun aloitettiin, innostus kaikilla oli valtavaa, hän muistelee.

Vaikka kokemus korvaa nykyään nuoruuden intoa, työmotivaatio pysyy yllä palkkapussin ohella hyvän yhteisön ansiosta.

– Töissä kaikki kyllä puhuvat kaikille ja työilmapiiri on kunnossa, Tiina sanoo.

Millainen on tulevaisuuden Prisma?

Avajaispäivästä lähtien paljon on muuttunut. Valuutta on vaihtunut, on tullut teknologiaa ja automaatiota, aukioloajat ovat venyneet pidemmiksi ja pyhäpäiviä myöten. Miltä mahtaa näyttää Mikkelin Prisma 30 vuoden kuluttua?

– Varmasti kaikki automatisoituu vielä enemmän, arvelee Tiina.

– Itsekin käytän itsepalvelukassoja ainakin silloin, kun ostoksia on vähemmän. Silti luulen, että kyllä ihmisiä vielä tarvitaan.

– Tulevaisuutta on erittäin vaikea ennustaa, mutta uskon, että perustekeminen pysyy hyvin pitkälti samana. Tavarat pitää saada hyllyyn ihan niin kuin ennenkin. Ja vaikka verkkokauppa kasvaa, kaikki eivät sellaisesta halua ostaa, pohtii puolestaan Veke.

– Onkohan 30 vuoden päästä enää kassaihmisiä, miettii Tuija.

– Henkilökuntaa todennäköisesti on vähemmän, ja ihmiset tilaavat enemmän valmiiksi pakattuja ostoksia. Nykyään ei enää näy sellaista, että koko perhe lähtee Prismaan yhdessä viikonlopuksi sateisena kesäpäivänä. Ennen se oli yleistä, eikä ihmisillä tuntunut olevan niin kiire.

– Minulla on tapana nähdä enneunia, ja aikanaan näin sellaisen, jossa tulin töihin liukuportaita pitkin. Ajattelinkin, että laajennetaanko tässä remontissa yläkertaan saakka, mutta ei ainakaan vielä, Heli toteaa.

Yhdestä asiasta kuitenkin halutaan pitää kiinni 30 vuoden päästäkin: Että Prisma on kiva paikka niin työntekijöille kuin asiakkaillekin. Ja sehän on ihan ihmisistä kiinni.

Kurkistus 30 vuoden taakse – Kun Prisma-huuma valtasi Mikkelin

Mikkelin Graanin liikekeskus avautui 2.11.1994. Tapahtuman myötä kaupunkiin rantautui täysin uusi liikeidea, Prisma-hypermarket. Avajaiset sai aikaan hurjan asiakasvyöryn, ja menestys on kantanut yhä tähän päivään asti. Kolmekymppiset huipentuvat vuoden 2025 keväällä täysin uudistuneen Prisman avajaisiin.

Vuoden 1994 lehtijutut tietävät kertoa, että neljän ensimmäisen päivän aikana Prismassa kävi jopa 100 000 asiakasta.

– Väljät käytävät, helppo ja nopea ostaminen sekä pysyvät, edulliset Prisma-hinnat takasivat heti alusta sen, että tavarat vietiin ihan käsistä, tuolloin asumisen osastopäällikkönä toiminut Raija Kauppi naurahtaa.

Prismalla oli joka päivä lehti-ilmoitus Länsi-Savossa, ja edullinen hintataso oli lukittu vuoden loppuun asti. Se vaati valmistautumista ja kylmiä hermoja etenkin päivittäistavaraosastolla.

– Kahvin hinta oli sinä vuonna kovassa nousussa, joten ostimme sitä etukäteen useassa erässä edullisemmalla hinnalla. SOK:n Kouvolan aluevarastossa oli odottamassa jopa tuhat lavallista meille varattua kahvia, silloinen päivittäistavaraosaston päällikkö Ari Kuittinen kertoo.

Keskeinen syy tuimaan hintasotaan oli saman katon alle avautunut Citymarket, joka yhdessä Prisman kanssa teki Graanista hyvin vetovoimaisen kauppapaikan. Asiakkaatkin pääsivät hykertelemään, sillä vuoden 1995 valtakunnallisessa päivittäistavaroiden hintatutkimuksessa Mikkelin Prisma oli koko Suomen halvin ja Citymarket ylsi sijalle kolme.

Valtava kiinnostus loi painetta ja antoi onnistumisen elämyksiä

Kiinnostus Prismaa kohtaan ei ajoittanut vain avajaisiin ja sen jälkeiseen aikaan.

– Ennen avausta tehtiin henkilökunnan rekrytoinnit ja koulutettiin heidät tehtäviinsä. Meille tuli kaikkiaan noin 2 000 työhakemusta. Tuntui, että ”kaikki” halusivat töihin Prismaan. Itse tein pelkästään kassaosastolle kaikkiaan parisataa haastattelua, kassaryhmäpäällikkönä toiminut Marja-Leena Koukonen muistelee.

Myös koulutuksissa oli iso urakka, sillä Prisman liikeidea oli lähes kaikille uusi. Lisäksi esimerkiksi asiakasomistajuus oli tuore, vasta valtakunnalliseksi laajentunut toimintamalli.

Toki se oli myös yksi menestyksen tae, sillä uusi Prisma ja S-Etukortti Bonuksineen saivat osuuskaupan jäsenmäärän jyrkkään kasvuun moniksi lähivuosiksi.

Haastetta loi myös tinkimätön tavaran saatavuudesta huolehtiminen.

– Alussa tavara ei meinannut riittää millään, joten tavarantoimittajia piti kontaktoida suoraan ja tehdä maakuntamatkoja tavaraa haalimassa. Esille pyrittiin saamaan isot massat edullista tavaraa, jotta valtavalla asiakasmäärällä oli ostettavaa, silloinen pukeutumisen osaston päällikkö Arja Kinnunen sanoo.

Silloiset vastuuhenkilöt kuitenkin vakuuttavat kuin yhdestä suusta, että kaikki meni jopa hämmästyttävän hyvin heti alusta alkaen. Asiakkaita oli paljon, kiire ja paine olivat kovia, riskejä oli otettava ja tavaraa piti ajattaa välillä taksillakin paikalle. Myyntiä ja tulosta alkoi kuitenkin syntyä, joten koko henkilöstön tsemppihenki oli korkealla.

Ihmiset loivat menestyksen

Prisman alkutaipaleen muisteloissa toistui useaan kertaan sama asia: myöhempi Osuuskauppa Suur-Savon toimitusjohtaja, nyt jo edesmennyt Heikki Hämäläinen onnistui silloisena Prisma-johtajana luomaan yhteishengen, jonka voimin onnistuminen oli ainoa vaihtoehto.

– Koko henkilökunta puhalsi yhteen hiileen, josta oli iso kiittäminen Heikkiä. Hänen positiivisella olemuksellaan oli suunnaton merkitys, Arja Kinnunen kiittelee.

Uudenlainen tilanne ja kaikkien tasojen tuki motivoi myös Raija Kauppia.

– Oli hieno mahdollisuus päästä edes kerran elämässä mukaan perustamaan isoa hypermarkettia. Itseäni motivoi itsenäinen tulosvastuullinen työ ja Suur-Savon ylimmän johdon tuki.

Onnistumiseen tarvittiin kuitenkin iso joukko ihmisiä – oman väen lisäksi myös talon ulkopuolelta.

– Rekrytoinnit onnistuivat erinomaisesti, joten koko porukka teki oikeita asioita tehokkaasti. Saimme myös erinomaista sparrausapua esimerkiksi Savonlinnasta ja jopa muista osuuskaupoista. Kaikki tämä mahdollisti onnistumiset, Ari Kuittinen painottaa.

30 vuodessa paljon uutta – ja myös jotain pysyvää

Vanhoja muistellessa on hyvä välillä peilata asioita myös tähän päivään. 30 vuoden takaisista ajoista suurin muutos on kiistämättä tapahtunut tietojärjestelmissä, silloiset päälliköt toteavat yksissä tuumin. Manuaalinen työ on korvautunut suurelta osin automaatiolla.

– Järjestelmien kehittyminen on tuonut ihan hurjasti uusia asioita, kuten itsepalvelukassat sekä Kerää ja skannaa -palvelun, jossa asiakas voi skannata tavarat valmiiksi ostoskassiin jo myymälää kiertäessään. Myymälän puolella työtä ovat muuttaneet esimerkiksi automaattiset tilausjärjestelmät. Aikanaan myös työvuorot tehtiin isolle paperille viivoja vetelemällä, Marja-Leena Koukonen luettelee.

Kaikki ei kuitenkaan kaupankäynnissä ole muuttunut, kuten liikeidean ja sen tinkimättömän toteutuksen tai henkilöstön arvostuksen ja palkitsemisen merkitys. Leimaa-antavaa Mikkelin seudulle on myös alusta lähtien ollut eri sesonkien valtava merkitys, joka ei vuosien myötä ole ainakaan vähentynyt.

– Vapaa-ajan asutuksesta alkoi tulla jo 1990-luvulla ympärivuotista ja myynnin kasvut esimerkiksi juhlapyhien alla yllättivät alussa. Saatavuuden varmistamiseksi piti tehdä todella paljon töitä, ja kesällä jopa säätä piti yrittää ennakoida, Ari Kuittinen muistelee.

Myös jatkuvan uudistumisen tarve on asia, joka ei ole muuttunut vuosien varrella. Niinpä juhlavuottaan viettävä Prisma kokee täydellisen uudistuksen kevääseen 2025 mennessä.