Seuraava karkauspäivä osuu vuoteen 2016. Puhuimme ystävättärien kanssa, miten saisimme miehet kosimaan sitä ennen – naimisiin mielii meistä moni, mutta kolmea vuotta ei viitsi odotella. Eikä nainen perinteisesti voi kosia miestä kuin karkauspäivänä.
Nyt parhaassa lapsentekoiässä olevat sinkut eivät ehkä tiedä, että vuoteen 1975 saakka moisesta saamattomuudesta rangaistiin verotuksella. 1930-luvulla säädettiin naimattomien 1. veroluokasta, jonka mukaan lapsettomat pariskunnat ja naimattomat 24 vuotta täyttäneet maksoivat tuloistaan korkeampaa veroa kuin lapsiperheet.
Veron tarkoitus oli kannustaa kansaa tuottamaan uutta sukupolvea. Lisäksi katsottiin, että yksin elävillä oli varaa maksaa enemmän. Ymmärrettävästi vero vääntyi kansan suussa pian vanhanpiian ja vanhanpojan veroksi, sillä kaikkein ankarin se oli lapsettomia kohtaan: tuloista riippuen puhuttiin 3–6 prosentin ylimääräisestä verorasituksesta.
Veron puolustajia on vieläkin
Helsinkiläinen Leena, 85, meni naimisiin 25-vuotiaana. Hän muistaa, että vero näkyi käteen jäävissä tuloissa ja varmasti kannusti joitakin perheenperustamispuuhiin. Pitipä siis veroa epäreiluna tai ei, voi kuitenkin todeta veron toimineen siinä, mihin se oli suunniteltukin.
Vauvalehden, Kaksplussan ja Suomi24:n keskustelupalstoilla vero pulpahtaa esiin silloin tällöin, kun puhutaan lapsettomien ja lapsiperheiden välisestä tulonjaosta. Tästä näkökulmasta katsoen vanhanpiian ja -pojan verolla näyttäisi vieläkin olevan puolustajansa ja vastustajansa.
Mutta eikö veroa kannattaisi lähestyä nimenomaan siltä kantila, että se kannustaisi nuoria aikuisia perustamaan perheen ja – ennen kaikkea – rohkaisisi nuorukaisia kosimaan mielitiettyjään?
Ikäluokittain porrastettu vero
Veron voisi porrastaa ikäluokittain, koska ihmisten odotettavissa oleva elinikä on jatkuvasti nousussa ja nuoret nykyisin kouluttautuvat pitemmälle kuin aiemmat sukupolvet. 24-vuotiaana ylimääräinen vero voisi olla vielä suhteellisen kevyt, minkä jälkeen se voisi nousta progressiivisesti esimerkiksi 35-vuotiaaksi saakka.
Verotuksella pitäisi puuttua kuitenkin ainoastaan siihen, mikä on tahdonvallan asiaa: lasten saaminen ei ole itsestäänselvyys eikä kaikille löydy puolisoa, vaikka tahtoa olisikin.
Ehkä olisi oikeudenmukaista verottaa sellaisia henkilöitä, jotka eivät edes yritä. Kovimmassa veroluokassa voisivat olla pitkässä avoliitossa asuvat ja henkilöt, jotka ovat vastanneet kieltävästi useampaan kuin yhteen kosintaan.
Mukavuusverotuloja sinkuille
Keskustelupalstoilla ideoidaan muitakin luovia ratkaisuja verorasitteen oikeudenmukaiseen jakamiseen ja valtion pohjattoman kassan täyttämiseen. Nimimerkki ”yksin on tuskaa” ehdottaa parisuhteessa eläville mukavuusveroa, jonka tuotto jaettaisiin sinkuille hyvityksenä yksinolon tuottamasta henkisestä kärsimyksestä.
Lähde:
www.kirjastot.fi Kysy kirjastonhoitajalta –palsta
